Tämä on virtuaalihevonen   |   This is a sim-game horse

† RIP 10.01.2015 - 30.11.2020

Wyat Karamel Kitten "Kisu" VH15-017-0630 shetlanninponi, tamma syntynyt 10.01.2015, 19-vuotias (4v 09.05.2015) voikko, säkäkorkeus 90cm ko helppo C, noviisi valjakko painotuslajina valjakkoajo kasvattanut Wyat Shetlands omistaa Meeri N. VRL-02160 SHLA-I (25 + 18 + 30 + 20 + 30 + 17 + 0 = 140p) VVJ-I (6,5 + 40 + 24,25 + 20 + 15 = 105,75p) KTK-III (18 + 18 + 17 + 16 = 69p) ★★

Luonnekuvaus

Wyat Karamel Kitten eli leikkisästi Kisu on varsinainen kultakimpale Wyat Shetlandista niin luonteen kuin ulkonäön puolesta. Tammasta saa oivan kaverin niin valjakkoradoille, talutus- kuin lasten hoitoponiksi.

Hoitoponina Kisu jaksaa seistä paikoillaan vaikka kuinka kauan. Se tykkää tosi paljon olla hoidettavana, ja joskus se melkein torkkuu kun pikkulapset harjaavat ja paijaavat sitä. Tamma on sen verran helppoluonteinen poni, että harjaus ja hoitaminen sujuvat missä vain - karsinassa ihan vapaanakin, muualla tietenkin sidottuna. Kavioita se ei ihan tuosta vaan nosta, mutta kun kunnolla nojaa siihen, niin kyllä se jalkakin sieltä nousee. Taluttaessa poni on enemmän perässä vedettävää mallia kuin hiljennettävää. Ajo- kuin ratsuvarusteiden laittamisessa ei ole suuria ongelmia, sillä tamma ei pahemmin pullistele tai ole ottamatta kuolaimia suuhun.
Vaikka Kisu on ihmisten seurassa kuin automaatti, se on "oman" shettislaumansa kiistaton kuningatar. Tamma tulee kyllä hyvin toimeen muiden kanssa, mutta muut kunnioittavat kyllä sen reviiriä tarpeen tullessa.

Vaikka Kisu on vanhempiensa tavoin sekä ratsu- että ajokoulutettu, on tamma ehdottomasti parempi valjakkoajossa. Poni sopii esimerkiksi niin tavoitteelliseen treenaukseen kuin pelkkään sunnuntaihumputteluun, sillä siitä löytyy monta eri vaihdetta ja mielentilaa. Eritoten Kisu pitää vauhdikkaasta kestävyyskokeesta, jossa se pääsee kunnolla laukkaamaan maastossa. Muutkin osakokeet menevät tammalta jo rutiininomaisesti vaikka silmät kiinni. Alkutreeneistä se saattaa olla hieman laiskahko, mutta siitä eteenpäin se vain virkistyy. Raippaa harvemmin tarvitsee, mutta hyvähän se silti on pitää mukana.
Ratsuna Kisu on enemmin omiaan lasten talutusponina kuin koulutreeneissä. Sen tasainen ja pehmeä käynti takaa lapsille turvallisen ensikokemuksen ratsastamisen saloihin. Mitään ihmeellisimpiä liikkeitä tamma ei osaa, vaan se osaa kyllä kulkea nätisti kaikissa askellajeissa ja jarru sekä kaasu pelaavat. Maastohumputtelu on ponin mielestä kivaa, toisin kuin kentällä uran kiertäminen. Hirveästi mitään kavaletteja isompia esteitä Kisu ei ole tottunut hyppäämään, joten miksikään esteratsuksi siitä ei ole.

Kuvagalleria

Sukutaulu

Isälinja: Casimir v. Hardell - Dentons Bablo
Emälinja: Wyat Kitkat Cupcake - Applegarden's Kittykat

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

27.12.2015 Päiväkirjamerkintä

Huh, nyt ollaan Kisun kanssa saatu näyttelyistä tarpeeksi ainakin vähäksi aikaa. Eilen käytiin hieman harjoittelemassa Härdellissä mätsäreiden merkeissä, ja tänään sitten vuorossa oli virallisempi VSN-näyttely. Mätsärit oli kyllä hyvää harjoitusta, sillä Kisu oli ihan aloittelija tällaisissa tapahtumissa. Tavoitteena oli kotoa lähtiessä vain kokemuksen hakeminen, mutta kaikenlainen pärjääminen oli tietysti plussaa. Katselin jo etukäteen osallistujalistoja ja meidän pariksi oli valikoitunut varsin ihastuttava ruunikko shettistamma. Se sentään seisoi rakennearvostelussa paikoillaan, toisin kuin meidän kultaponi. Onneksi tamma hieman rauhoittui, jottei ihan tarvinnut hävetä silmiä päästä. Liikkeet se ainakin esitti lennokkaasti, ja niistä itse asiassa tuli erikoismainintakin. Punaisen nauhan tamma lopulta sai, mikä oli varsinainen yllätys. Lopullinen sijoitus oli shetlanninponien PUN3, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. VSN-näyttelyssä taas Kisu oli selvästi rennompi kuin mätsäreissä, ehkä se tiesi mitä tulee tapahtumaan. Vastus oli nyt tiukempi kuin mätsäreissä, mutta hienosti tamma silti vaan veti. RCH-palkinto sieltä tuli, joten pääsemme jossain vaiheessa viemään ponin oikein kantakirjattavaksi. Se saa kyllä odottaa hieman, sillä nyt ruvetaan taas treenaamaan valjakkoajoa tulevia kisoja varten.

25.04.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana siinau

"Tällä kertaa saavuin auttelemaan Meeriä hänen valjakkoponien liikutuksessa, sillä olin aina halunnut päästä kokeilemaan olisiko semmoinen valjakkoponi erilaisempi kuin raviponi. Meeri olikin minua jo vastassa, ja suuntasimme yhdessä tarhoille päin hakemaan liikutettavaani. Tällä kertaa vuorossa oli kaunis, voikko tamma Wyat Karamel Kitten, jota kuitenkin tuttavallisemmin kutsuttiin Kisuksi.

Minä kipusin tamman kärryille, ja suuntasimme sen kanssa maastoon hieman kävelemään. Tänään oli tarkoitus ajella rauhallisesti vain käyntiä, mutta tiellä jossa oli paljon mäkiä. Tamma kulki rauhallisesti eteenpäin, eikä se kummemmin säpsähtänyt tai säikkynyt kun iso traktori ajoi meidän ohitse takaapäin. Päästiin rauhallisemmalla hiekkatielle, jossa tamma vähän kyseli josko saisi vaikka ravata, mutta riitti kun ihan vähän tiukensi ohjasotetta ja Kisu jatkoi kävelemistä rauhalliseen tahtiin. Kävimme reippaan tunnin kävelylenkin, jossa oli mukavan vaihtelevasti isoja ylämäkiä, sekä pehmeitä pitkiä hiekkateitä. Tallille päästyämme Kisu oli kevyesti tullut hikeen, mutta ei mitenkään paljoa joten harjailin tamman vielä lenkin jälkeen ennen kuin vein sen takaisin tarhaan."

29.12.2017 Päiväkirjamerkintä

Kisulla ja sen kahdella muulla pihattokaverilla, Danilla ja Iitulla, oli tänään hieman erikoinen päivä. Ispen lopettamisen jälkeen pihatossa on ollut yksi ikään kuin yksi paikka tyhjillään, mutta tänään siihen saatiin korjaus. Ajattelin, että tallissa asunut Lil-Linda voisi sopia laumaan luonteensa puolesta. Nyt kun sekin on lopettanut aktiivisen kisauransa, voi Lindaksi kutsuttu tamma liittyä siitostammojen joukkoon syömään ja voimaan paksusti. Kisu teki heti alkuun selväksi uudelle tulokkaalle kuka on pihaton johtaja. Onneksi mitään suurta tappelua ei tammojen välille syntynyt, vaan Linda löysi paikkansa laumasta suht kivuttomasti. Kävin vielä hieman myöhemmin illalla katsomassa tammalaumaa, ja siellähän Kisu ja Linda söivät samasta heinäpaalista - vieläpä ihan sovussa! Pitääkin taas käydä Kisun kanssa kunnon lenkillä, sillä viimeisestä kunnon lenkkikerrasta on vierähtänyt hetken aikaa...

29.12.2017 Valjakkoajovalmennus, kirjoittajana Amelie Maybeck

"Kävellessäni Maybeckin maneesiin ulkona satoi hiljalleen lunta ja valmennusryhmä kävelytti ponejaan ulkosalla. "Tulkaa vain sisään, niin ei tarvitse täällä ulkona palella." huikkasin valmennusryhmälle ja kipitin avaamaan maneesin päätyovia jotta valjakkokärryt mahtuivat sisään. Valmennukseen oli saapunut mukavan oloinen kattaus shetlanninponeja; oli tammaa ja oria, vähän enemmän ja vähän vähemmän kilpailukokemusta kartuttanutta väkeä. Ponien kävellessä maneesissa ne kuikuili kiinnostuneena toisiaan, mutta keskittyivät kuitenkin pääasiassa kärryjen vetämiseen ja ohjastajaansa.

Valmennus aloitettiin melko peruslaatuisella jumpalla; pitkillä sivuilla tehtiin loiva kiemuraura jonka avulla pääsimme notkistamaan poneja vaihtuvien taivutusten merkeissä. Tämä tehtävä paljasti myös ohjastajan nopeuden sekä tarkkuuden toimia määrätyllä reitillä; jos pitkän sivun kulmaan tuli reittiä hieman oikoen, kostautui se viimeistään kiemura-uran keskikaarteessa kun taas unohtuneet suoristamiset kostautuivat asetuksen ja taivutuksen vaihtuessa puolelta toiselle pienenä hätiköintinä.

Kun ponit oli saatu paremmin apujen väliin ja hereille, jatkoimme niiden työstämistä keskiaskellajien parissa sekä kaarevilla, että suorilla urilla. Keskiaskellajia treenatessa halusin, että ohjastajat pitävät poninsa visusti tuntumalla, eikä ne niin sanotusti levähdä käsiin varsinkin sitten, kun keskiaskellajista siirrytään takaisin normaaliin tempoon. Keskiaskellajien myötä poneihin saatiin vielä lisäryhtiä ja kuuliaisuutta, joten tästä oli hyvä jatkaa pienelle tarkkuusajoradalle joka toimi hienosti mittarina siitä, oliko valmentajan korjausehdotukset menneet kuuroille korville vai toimiko ponit ja ohjastajat hienosti yhteistyössä toistensa kanssa.

Voikko, pienehkö tamma sai sydämeni sulamaan jo heti ensikättelyssä. Se näytti sekä vaikutti varsin sympaattiselle, joten tyydyin katselemaan sen työskentelyä sydänlasit päässä melkein koko valmennuksen ajan. Kisu teki korvat hörössä sen, minkä ohjastaja siltä pyysi ja leikkisästi tarjosi muun muassa laukkatyöskentelyn aikana vaihtoja vaikeuttaakseen tehtäviä. Vaikka vaihdot puhtaita olivatkin, pyysin Meeriä paineistamaan tammaa laukassa hieman lisää turhien rikkojen poissaamiseksi. "Koulua ajaessa ne laukanvaihdot eivät ole niin kovin toivottuja, mutta heti kun vauhti lisääntyy tarkkuus- ja maratonajon tasolle, niin anna palaa vain. Sehän kertoo pelkästään siitä, että se on tasapainoinen ja ketterä." mä tuumin ohjastajalle valmennuksen loputtua ja rapsutin pientä voikkoa otsatukan alta."