Tämä on virtuaalihevonen   |   This is a sim-game horse
VH19-029-0026

Liljelunds Gyllene Mirakel ERJ-I, ★★

Virallinen nimi	Liljelunds Gyllene Mirakel "Mira"	Omistaja	Meeri N. VRL-02160
Syntymäaika	02.02.2019, 15-vuotias	Kasvattaja	Liljelunds Rustholl
Rotu, sukupuoli	ruotsalainen ratsuponi 50%, tamma	Koulutustaso	ko helppo B, re 120cm
Väri, säkä	ruunivoikko, 146cm	Saavutukset	ERJ-I (106p), ★★

Sukutaulu ja jälkeläiset

Isälinja: Ashford Reamon
Emälinja: Poinsietta

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

02.03.2019 Päiväkirjamerkintä

Niin se aika vaan menee nopeasti, ja sen huomaa varsinkin nuorista hevosista. Tuntuu, että Mirakin tuli vasta muutama päivä sitten vuosikkaana talliin, mutta tänään tamma täyttääkin jo neljä vuotta! Noh paljon tamman kanssa ollaan ehditty tekemäänkin. Ponin kanssa kokeiltiin parivuotiaana irtohypytystä, ja siitä neito tykkäsi ihan älyttömästi - ei tosin yllätä, kun esteponi siitä on tulossa. Ratsukoulutus aloitettiin viime vuonna pienin askelin, ja se toimi hyvin. Mira kulkee nykyään kaikki askellajit ratsastajan kanssa, mutta vielä haetaan kunnon tasapainoa ja lihaksia tietenkin. Nyt olisi tarkoitus jatkaa työskentelyä ratsain ja saada rutiinia siihen. Katsotaan, jos kaikki menee nappiin, niin otettaisiin muutama kavaletti ja pikkueste harjoitteluihin mukaan. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa tähän asti, kyllä tammasta vielä esteponi saadaan kisakentille.

05.12.2020 Päiväkirjamerkintä

Miraa ei ollut vielä tarkoitus astuttaa moneen vuoteen, mutta kohtalo päätti toisin. Tamma treenasi hyvin 100-110cm esteradoilla, mutta pieni loukkaantuminen pakotti pitämään pienen tauon treenaamisesta. Kuinkas ollakaan, samoihin aikoihin Sonja mainosti siitoskäytössä olevia orejaan netissä. Mossu-niminen ratsuponiori ihastutti monella tapaa, joten piti sitten tilata pakastetta aina Briteistä asti. Mira tiinehtyi hyvin heti kerrasta, ja jalan pieni kolhukin parantui tiineyden aikana. Ponin käytös ei kyllä muuttunut radikaalisti, sillä se oli yhtä innokas ja energinen kuin yleensäkin.
Lopulta yksi aamuyö Mira päätti varsan saattaa maailmaan. Seurasimme tapahtunutta kameroiden välityksellä, ja heitimme arvauksia varsan sukupuolesta ja väristä. Hienon näköinen orivarsa siellä oljilla makasikin, ja vielä ruunivoikon värinen. Varsa oli nopeasti pystyssä tutkimassa ympäristöä. Varsa sai nimekseen Solgaleo eli Sulo vain tallilaisten mukaan.

30.06.2021 Päiväkirjamerkintä

En muista, koska viimeksi olisimme tallista lähteneet yhtä isolla kokoonpanolla kisoihin, vieläpä ulkomaille. Päämäärämme oli Paris SIM Jumping Week, jossa tapahtuman ensimmäisessä 120cm poniluokassa meitä edusti Sanna sekä Miran että Chloen kanssa. Vaikka Miran viimeisimmästä kisareissusta on kulunut aikaa, matkusti tamma yllättävän rauhallisesti pitkän matkan Suomesta Ranskaan. Poni otti oman jabansa heti kodikseen, kun sen kummallakin puolella oli tuttuja tallikavereita.

Sanna oli kisa-aamuna hieman hermostunut, eikä ihme - nuori ratsastaja oli ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisissä kisoissa. Autoin parhaani mukaan laittamaan poneja hälle valmiiksi, eikä siinä Miran kohdalla kauaa mennytkään. Tamma oli nukkunut yön siististi, eikä isolle puunaustuokiolle ollut tarvetta. Poni oli kyllä valppaampi ja täpäkämpi kuin normaalisti, kai sekin aisti suurkisan tunnelman. Käskin Sannan verrytellä Miran huolellsesti ja päästää ponista ylimääräistä energiaa pois - ratsukon meno oli kyllä paikoin varsin vauhdikasta. Sannan ja Miran lähtövuoro oli heti luokan alussa ensimmäisenä suomalaisratsukkona. Ratsukon suoritus lähti hyvin liikkeille, ja poni näytti rennommalta kuin verryttelyssä. Puomit pysyivät pitkään kannattimillaan, kunnes kolmanneksi viimeisellä Miran toinen etujalka osui puomiin ja yksi pudotus tuli. Harmittavasti ratsukon vauhti oli hieman hidas, ja yhden pudotuksen lisäksi virhepisteitä tuli myös enimmäisajan ylityksestä. Lopulliseksi sijoitukseksi tuli 18. sija, mutta olen erittäin tyytyväinen ratsukon suoritukseen - olihan kyseessä ratsukon ensimmäinen debyytti kansainvälisissä estekilpailuissa. Muita sopivia luokkia ei Miralle löytynytkään, joten se saa nauttia kilpailutunnelmasta muiden hevosten seuralaisena loppuviikon.

30.07.2021 Päiväkirjamerkintä

Mira ja Sanna pääsivät näyttämään kehitystään pian uudestaan Pariisin reissun jälkeen. Onneksi kisamatka ei ollut yhtä pitkä, sillä Power Jump järjestettiin Suomessa vieläpä aika lähellä meitä. Tällä kertaa tamman selkään hyppäsi Neea, joka on ponilla kotonakin treenannut paljon. Ratsukko on kehittynyt lähtötilanteeseen nähden paljon, joten totta kai kirkkaimpia ruusukkeita lähdetään hakemaan. Miran tuttu matkakumppari Chloe lähti myös kisaturneelle mukaan, samoin kuin muutama puoliverinenkin.

Neean ja Miran asema ei ollut helpoin, sillä 120cm luokka aloitti koko hienon karsintapäivän ja ratsukon lähtövuoro oli luokan alussa. Neea sai kuitenkin tamman suht rennoksi verryttelyssä, vaikka kentällä ja ympäristössä oli vaikka mitä ihmeteltävää. Rata oli haastava, ja harmittava ensimmäinen pudotus tapahtuikin jo neljännellä esteellä, mikäli oli hieman yllättävää. Sen jälkeen meno oli tasaista, ja Mira hyppäsi helpon näköisesti - ihan kuin kyseessä olisi eri poni kuin kuukausi sitten Pariisissa. Hitaahko tempo kuitenkin kostautui loppuradasta, kun viimeiseltä sarjalta tippui vielä yksi puomi ja maaliin he pääsivät muutaman sekunnin yli enimmäisajan. Yhteensä virhepisteitä tuli 10, joka tiputti ratsukon tuloksissa viidenneksi viimeisiksi. Miran ensimmäisen varsan Sulon isä starttasi myös samassa luokassa, ja sen menoa oli hieno katsella - ori tuli kolmanneksi! Ihan keskinkertaista oria en näköjään tammalle tullut valinneeksi, joten jännittävää nähdä, minkälainen estehirmu Sulosta kasvaakaan.

Täytyy hieman miettiä, mitä Miran kanssa touhutaan seuraavaksi. Huonot tuurit ovat seuranneet meitä nyt noissa isommissa estekilpailuissa, mutta tamman vakiratsastajat ovat silti innokkaina treenaamassa lisää ja osallistumassa uudestaan. Toinen varsakin olisi yksi vaihtoehto, mutta oikein sopivaa ponioria meillä ei ole. Voi siis olla, että treenaaminen jatkuu entiseen tapaan, ja varsan aika on sitten hieman myöhemmin.

01.10.2023 Päiväkirjamerkintä

Toisen varsan syntymän jälkeen Mira sai taas olla pienellä mammalomalla. Tamma on kyllä osoittautunut hyväksi emäksi ja periyttäjäksi, sillä molemmista sen orivarsoista on kasvanut hyväluonteisia suoritusponeja kilparadoille. Viimeisimmän varsan Flocktonin vieroituksen jälkeen Miran vakioratsastaja Sanna oli jo valmiina treenaamaan tammalla ja tähtäin oli tietenkin kilparadat ja Power Jump. Ratsukko pääsi lopulta PJ-finaaliin, mutta se vaati rutiinia ja useita startteja alle. Parhaimmat tulokset he saivat Ahvenanmaalta, kun kävimme siellä kisaamassa kahtena viikonloppuna kesän aikana: neljästä radasta kolme nollarataa! Kesän ja syksyn ainoalle palkintosijalle ratsukko pääsi PJ:n kvaaliluokassa, kun he sijoittuvat täpärästi kolmannelle sijalle. Finaaliluokassa Mira oli turhankin täpinöissään, ja yksi tippunut puomi tiputti ratsukon mitalitaistosta. Onnekis Sanna oli kuitenkin tyytyväinen, sillä saavuttihan ratsukko kauden päätähtäimensä. Seuraavaksi tamman kanssa on suuntana ERJ:n laatuarvostelu ja varsa, jos saataisiin vielä tammajälkeläinen orien jatkoksi.