Tämä on virtuaalihevonen   |   This is a sim-game horse

Go-Getter

pääkuva © Ruskamäki

Virallinen nimi	Go-Getter "Gigi"	Omistaja	Meeri N. VRL-02160
Syntymäaika	13.07.2019, 7-vuotias	Tuoja	Ruskamäki
Rotu, sukupuoli	trakehner, tamma	Koulutustaso	ko helppo A, re 140cm
Väri, säkä	mustanruunikko, 158cm	Rekisterinumero	VH23-021-0260

"Gigi on maailman fiksuin nelivuotias. Se on turvallinen, järkevä ja ihmiseenluottava hevonen, jonka Rasmus ja Josefina löysivät Latviasta koeratsastaessaan hevosia IRON-kilpailuiden yhteydessä. Eläinlääkärin tarkastuksen läpäissyt tamma matkasi Riesenbeckistä tutun seurueen matkassa Ruotsiin Hannabyn Hanami Weekille, mistä Rasmus puolestaan kuljetti sen Liekkijärvelle. Gigi on kotiutunut Ruskamäen tallille hyvin. Josefina kilpaili sen kanssa Seppele Cupissa lämmittelyksi helppo C -luokan, missä nuori hevonen vielä hieman jännitti tuomaripöytää ja yleisöä (tulos 57,771%), mutta seuraavana päivänä 90 cm esteluokassa näytti täsmälleen, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan sen olevan fiksu. Nopeasti oppiva tamma nimittäin ei ollut enää kisapaikasta moksiskaan, vaan hyppäsi kuin paraskin konkari ja nappasi ruusukkeen (3. sija, 0-4vp)."

© Ruskamäki

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

PORRASTETUT KILPAILUT

Esteratsastuksessa ominaisuuspisteitä 1052.07 op. (vaikeustaso 3)

MUUT KILPAILUT

Päiväkirja & valmennukset

27.06.2023 Päiväkirjamerkintä, tuoja Ruskamäki

Gigi on maailman fiksuin nelivuotias. Niin Jusu tammasta ajattelee. Kun he keväällä koeratsastivat hevosia Saksassa ja Latviassa, vain pari jäi Jusun mieleen sillä tavalla: kuin ne olisi tuntenut jo pitkään, vaikka on vasta kavunnut kyytiin ensimmäistä kertaa.

Siksi Jusu uskaltaa empimättä sanoa Rasmukselle joo-tietty, kun puoliso kysyy, starttaisiko hän ehkä Gigillä Seppele Cupissa, vaikka tamma on vasta Hanami Weekin myötä kulkeutunut Suomeen ja ollut Liekkijärvellä. Jusu itse on vielä Kallassa. Mutta koska hevonen on mutkaton, tasainen, rohkea ja helppo, ja koska pieniä luokkakorkeuksia on tarjolla, mikäs siinä on kummempia treenaamatta letittää tamman harja ja lähteä hyppäämään kisarataa. Kyllä Jusu tietää, miten Rasmus on hevosta väliajalla ratsastanut: tarkasti, niin kuin Rasmus aina ratsastaa hevosiaan. Gigin ratsastettavuus on varmasti vähintäänkin yhtä mukava kuin koeratsastuskerralla.

Sitä paitsi, Jusu ajattelee etukäteen, nehän ovat ratsastuskoululla järjestettävät kisat. Todennäköisesti luvassa on lämmin tunnelma, vaikka kisat suuret ovatkin. Tuskin kukaan siellä katselee pahalla silmällä, jos nuori ja uraansa aloitteleva ratsu vähän spookailee tai muuten haparoi.

Perjantaina hän saapuu Merikantojen kyydissä Liekkijärvelle. Hän ehtii esitellä Ruskamäen kummitytölleen Sofialle ja tämän äidille. Enemmän on esiteltävänä suunnitelmia: kuinka tähän tulee vähän isompi talli sitten joskus, mutta ensin rakennetaan asuintalo naapuritontille, ja miten ehkä joskus voitaisiin harkita maneesinkin rakentamista, vaikka siihen tietysti menee aikaa. Sitten hän ehtii nauttia puolisonsa halauksesta muutamien viikkojen etäyhteyksillä olon jälkeen. Ja mikä viikonlopun kisakoitoksen kannalta tärkeintä: on aikaa myös kokeilla, vieläkö Gigi on sellainen kuin hän muistaa.

Hevonen ei petä odotuksia. Se on yhä pieni ja sievä, kiltti ja virkeä, ja kun Jusu ratsastaa sillä, hänet valtaa tyytyväisyys. Vau. Miten hienon hevosen he ovat osanneet valita ensimmäisellä myyntihevosten etsintäreissullaan! Nuori puoliverinen tuskin on hankala myydä (tosin, Jusu miettii, luopuminen voi ollakin hankalaa). Se on niin mukava. Nuoreksi hevoseksi se on ihmeellisen turvallinen ja järkevä. Jos Jusu vain osaa esittää sen edukseen kilpailuissa, kuka tietää, miten se ehkä jo siellä herättää kiinnostusta mahdollisessa ostajassa. Koeratsastuksessa hevonen tekee takuuvarmasti esittelytyöt ihan itse omasta puolestaan: Jusun ja Rasmuksen tarvitsee vain varmistaa, että kokeilijat löytävät sen.

Silloin Jusua alkaa jännittää.

Seppele Cupin avoin sarja ei ehkä ole hänelle näytön paikka kilparatsastajana, ei siinä mielessä kuin Power Jump tai muut jo koetut suuret kansainväliset arvokilpailut ovat olleet, mutta hevosalan ammattilaisena kyllä. Monipuoliset luokat houkuttelevat paikalle monenlaisia kanssakilpailijoita ja yleisöä. Siellä Josefina Rosengård ratsastaa ensimmäistä kertaa Ruskamäen talliyrittäjänä ja esittelee heidän itse valitsemaansa myyntihevosta.

Olisiko sittenkin pitänyt valita pienempi luokka, häilähtää hänen mielessään.

Mutta ei. Olisi maailman fiksuimman nelivuotiaan alimarkkinointia juoksuttaa sitä miniluokassa. Erinomaisen luonteen lisäksi on syytä näyttää myös, että Gigissä on paljon muutakin hyvää: sillä on hyppykykyä ja pieteetillä tehdyt pohjatyöt, ja kaiken sen turvin se kyllä voi suoriutua 90 senttimetrin kisaradasta aivan hyvin.

Jusu rapsuttaa mustanruunikon silkkistä kesäkarvaa.

"Kyllä vaan", hän hymähtää hevoselle. "Kyllä sä pääset näyttämään, mitä osaat. Hieno tyttö."